Miksi aina tyytyy odottamaan? Ei pitäisi.. ei saisi. Tuhma. Vaikka odottaisikin vain..ihan mitä vain. Ja nyt alkoi ottaa ihan päähän. O_o Miksi mä odotan. Saakeli, jos ei ole siellä missä pitäisi kun on sanottu olevan, ni olkoon. Ei aina tarvii pistää itteensä hylylle odottamaan, vain jotta toinen saisi aikaseksi jotain. Pyh. Odotelkoon itte välillä.
Täl akal palo pinna.
Ja hyvä saldo näin joululoman kunniaksi: Joulu meni korvatulehduksessa, nyt uusivuosi menee virtsaputkentulehduksessa. \o/ Kaikki kiinnostaa tiedän, mutta argh. >.<
tiistai, 30. joulukuu 2008
5.
maanantai, 22. joulukuu 2008
Olette Kauniita
by Happoradio.
Ja puhuminen auttaa. Todistettu. Elköös epäilkö sitä. Mutta katsotaan pikkuhiljaa mihin asiat tästä johtavat taas. *peukut pystyyn*
Mutta yhden aivan ihanan tulevan miehen tiedän. On muuten täysin viaton tapaus. Täysin. Mutta se johtuukin siitä, että kyseinen herra täyttää jouluaattona 6kk. Siinä on jotain sellaista mitä ei muualta tästä maailmasta löydä. Mikään ei paranna oloa yhtä nopeasti ja vakuuttavasti kuin pikkuinen herramme. Veljenpoikani siis. Ei oma. Veljenpoika. Se hymy, varsinkin kun hän nyrpistää nenäänsä aina pikkaisen samalla. Ja se ilme kun sai ensimmäistä kertaa vettä mukista! Sitä ei voi unohtaa. Hyvä ettei itku tullut siitä litkusta.. Ei voi muuta kuin nauraa niille ilmeille. Ei vaan voi muuta. Maailman ihanin otus. Se jos mikä antaa toivoa tämän elämän suhteen. Voimaa ja toivoa.
Ja puhuminen auttaa. Todistettu. Elköös epäilkö sitä. Mutta katsotaan pikkuhiljaa mihin asiat tästä johtavat taas. *peukut pystyyn*
Mutta yhden aivan ihanan tulevan miehen tiedän. On muuten täysin viaton tapaus. Täysin. Mutta se johtuukin siitä, että kyseinen herra täyttää jouluaattona 6kk. Siinä on jotain sellaista mitä ei muualta tästä maailmasta löydä. Mikään ei paranna oloa yhtä nopeasti ja vakuuttavasti kuin pikkuinen herramme. Veljenpoikani siis. Ei oma. Veljenpoika. Se hymy, varsinkin kun hän nyrpistää nenäänsä aina pikkaisen samalla. Ja se ilme kun sai ensimmäistä kertaa vettä mukista! Sitä ei voi unohtaa. Hyvä ettei itku tullut siitä litkusta.. Ei voi muuta kuin nauraa niille ilmeille. Ei vaan voi muuta. Maailman ihanin otus. Se jos mikä antaa toivoa tämän elämän suhteen. Voimaa ja toivoa.
lauantai, 20. joulukuu 2008
I Don't Believe You
by P!nk
Mitä nuori nainen voi tietää suhteista? Ymmärtää niistä..? No henk.koht voin sanoa tietäväni nämä asiat:
• Rehellisyyttä tarvitaan. Jokainen ihminen ymmärtää, mitä suhteessa tulisi kertoa toiselle ja mitä ei, ne asiat mitä kuuluisi kertoa, kannattaa kertoa. Vaikka sen pelkäisikin johtavan tappeluun/riitaan/eroon. Silmään pissiminen ei edes auta suhdetta mitenkään. Tieto lisää tuskaa, tiedämme sen. Mutta henk.koht. tietämättömyys on vielä pahempaa.
• Puoleen väliin vastaan tuleminen. Kaikissa asioissa. Kaikessa. Jos molemmat tulevat puoleen väliin, on molempien matka lyhyempi. Molemmat kantaa puolet taakasta, on taakka kevyempi. Jos vain toinen kulkee koko matka kantaen koko taakan.. no. Voimat loppuvat. Ennemmin tai myöhemmin. A man can only take so much.
• Rakkaus on sokea. Niin sokea. Jos et ymmärrä, kuuntele Eve - Love is Blind. Näkee sen mitä haluaa nähdä. Rakkaus sokeuttaa. Joku kaunis päivä sitä kyllä avaa silmänsä ja..no. Ei kaunista. Mutta ei se tarkoita, etteikö silloin voisi tehdä asioita sen eteen, jotta rumastakin tulisi taas kaunista. Ja tällä kertaa ihan oikeasti, ei vain omassa mielikuvituksessa.
• Lupaus on lupaus.
• Yksin on vaikea rakentaa ja kasvattaa suhdetta. Helekutin vaikeaa.
• Jos suhde on kestänyt jo jonnin aikaa, on turha kuvittellakaan, etteikö toinen osaisi lukea toista. Lupaan teille kaikki maailman Miehet; Naisenne Osaa Lukea Teitä Kuin Avointa Kirjaa. Se ei ole vaikeaa. Uskokaa pois. "En tunne mitään sinua kohtaan" Miksi sitten katsoit minua niin? "Kaikki on sieltä minne aurinko ei paista" Miksi sitten hymyilet minulle niin usein? Jos se kaikki oli kidutusta, miksi sitten nauroit ja näytit tyytyväiseltä? Äläkä väitä että seksi olisi ollut sieltä..sitä ei usko tyhmäkään. Kaikki ei siis voinut olla suoraan sieltä, ei voi olla eikä tule olemaan.
Mitä nuori nainen voi tietää suhteista? Ymmärtää niistä..? No henk.koht voin sanoa tietäväni nämä asiat:
• Rehellisyyttä tarvitaan. Jokainen ihminen ymmärtää, mitä suhteessa tulisi kertoa toiselle ja mitä ei, ne asiat mitä kuuluisi kertoa, kannattaa kertoa. Vaikka sen pelkäisikin johtavan tappeluun/riitaan/eroon. Silmään pissiminen ei edes auta suhdetta mitenkään. Tieto lisää tuskaa, tiedämme sen. Mutta henk.koht. tietämättömyys on vielä pahempaa.
• Puoleen väliin vastaan tuleminen. Kaikissa asioissa. Kaikessa. Jos molemmat tulevat puoleen väliin, on molempien matka lyhyempi. Molemmat kantaa puolet taakasta, on taakka kevyempi. Jos vain toinen kulkee koko matka kantaen koko taakan.. no. Voimat loppuvat. Ennemmin tai myöhemmin. A man can only take so much.
• Rakkaus on sokea. Niin sokea. Jos et ymmärrä, kuuntele Eve - Love is Blind. Näkee sen mitä haluaa nähdä. Rakkaus sokeuttaa. Joku kaunis päivä sitä kyllä avaa silmänsä ja..no. Ei kaunista. Mutta ei se tarkoita, etteikö silloin voisi tehdä asioita sen eteen, jotta rumastakin tulisi taas kaunista. Ja tällä kertaa ihan oikeasti, ei vain omassa mielikuvituksessa.
• Lupaus on lupaus.
• Yksin on vaikea rakentaa ja kasvattaa suhdetta. Helekutin vaikeaa.
• Jos suhde on kestänyt jo jonnin aikaa, on turha kuvittellakaan, etteikö toinen osaisi lukea toista. Lupaan teille kaikki maailman Miehet; Naisenne Osaa Lukea Teitä Kuin Avointa Kirjaa. Se ei ole vaikeaa. Uskokaa pois. "En tunne mitään sinua kohtaan" Miksi sitten katsoit minua niin? "Kaikki on sieltä minne aurinko ei paista" Miksi sitten hymyilet minulle niin usein? Jos se kaikki oli kidutusta, miksi sitten nauroit ja näytit tyytyväiseltä? Äläkä väitä että seksi olisi ollut sieltä..sitä ei usko tyhmäkään. Kaikki ei siis voinut olla suoraan sieltä, ei voi olla eikä tule olemaan.
"I don’t mind it
I still don’t mind at all
It’s like we’re those bad dreams
When you can’t wait up
It’s like you’ve given up
You’ve had enough
But I want more
No I won't stop
Because I just know
You’ll come around
Right?"
I still don’t mind at all
It’s like we’re those bad dreams
When you can’t wait up
It’s like you’ve given up
You’ve had enough
But I want more
No I won't stop
Because I just know
You’ll come around
Right?"
Edes tuon tiedän. Edes tuon verran pystyn nyt sanomaan. Paljonko sinä tiedät? Helekutti se on vaikeaa. Se _on_vaikeaa. Ei sen kuulukaan olla helppoa. Enkä mä anna periksi. Jos mä olisin aina elämässä antanut periksi kuin olisi siltä tuntunut, en olisi tässä. En. Ja mä olen tyytyväinen tässä! Helekatin tyytyväinen kuitenkin..
maanantai, 15. joulukuu 2008
What just happened?
Mikäs siinä on, kun miehet lähtee reissuun, sen tietää että...pahasti käy. Toinen tunnustaa kuseneensa hommat kyllä (pointsit hänelle) ja todennäköisesti on vielä jotain toivoa kotikamaralla. Mutta se toinen ei olisi kertonut edes pieniä kokonaiskuvia ellei lusikalla kaiva suoraan sieltä mihin aurinko ei paista. Ja mites sitten tiedät, että jättikö kertomatta koska on jotain salattavaa vai ....?? En oikeasti tiedä miten päin kääntyä tällä hetkellä. Järkyttävä ahdistus. Ei voi luottaa. En vain voi uskoa... En voi uskoa mtn mtä sanotaan. Argh.. Mä en vaan voi uskoa mitä mun korvat kuulee. Eikä sillä, ei kukaan edes yritä muutta mun mielipidettä asiasta, joten varmaan olen oikeassa.. Ehkä. En tiedä. En todellakaan tiedä. Ahdistavaa. Miks Te miehet ette ikinä ajattele asiaa loppuun asti?
Rehellisyydellä pötkii todella pitkälle. Vaikka munais, todella pahasti, tai vaikka ei munaiskaan. Niin kertokaa heti kun vain suinkin mahdollista. Silloin tilanteen voi vielä pelastaa. Heti. Kerro Heti. Rehellisyys on..se on. Mitä pidemmälle kertomista vitkuttelee, sitä pahemmaksi se menee. Sitä vaikeampi sitä on uskoa. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin käsitys siitä, mitä toinen haluaa tietää ja mitä toisen tarvitsee tietää. Ne asiat kannattaa kertoa, jos se toinen henkilö oikeasti merkitsee jotain. Ei vitkutella, vaikka ei olisi mtn pahaa kerrottavaa. Jos vain on _jotain_ kerrottavaa niin pankaa kertoen. Helekatti, kertokaa suoraan.
Rehellisyydellä pötkii todella pitkälle. Vaikka munais, todella pahasti, tai vaikka ei munaiskaan. Niin kertokaa heti kun vain suinkin mahdollista. Silloin tilanteen voi vielä pelastaa. Heti. Kerro Heti. Rehellisyys on..se on. Mitä pidemmälle kertomista vitkuttelee, sitä pahemmaksi se menee. Sitä vaikeampi sitä on uskoa. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin käsitys siitä, mitä toinen haluaa tietää ja mitä toisen tarvitsee tietää. Ne asiat kannattaa kertoa, jos se toinen henkilö oikeasti merkitsee jotain. Ei vitkutella, vaikka ei olisi mtn pahaa kerrottavaa. Jos vain on _jotain_ kerrottavaa niin pankaa kertoen. Helekatti, kertokaa suoraan.
lauantai, 13. joulukuu 2008
1.
Dear J.
Suututtaa. Mä en pysty ymmärtämään tällä hetkellä miesten maailmaa. En sitä..hiljaisuutta. Sitä helekatinmoista hiljaisuutta! "Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" No ei puhu ei. Mikä siinä pelottaa kun nainen kertoo tuntemuksistaan? En nyt puhu ensimmäisistä rakkauden-tunnustuksista yms, vaan arkipäivän asiosita ja ehkä niistä vakavemmistakin. Jos mä sanon että "oli ihana päivä töissä/koulussa", niin miksi ei siihen voi reagoida mitenkään? Miksi ei voi iloita yhdessä? Jos taas sanon "oli ihan p*ska päivä" niin sama juttu. Ei mtn reaktiota. Ehkä kohautetaan hartioita ja refleksinomaisesti kysytään "Miksi?". Ja se siitä. Miksi miehen on niin vaikea istua alas ja _keskustella_. Keskustelu on kaiken perustana. Puhuminen, jakaminen. Ei se ole vaikeaa. Kokeilisitte vaikka joskus.
Ja jos nainen purkaa kaikki tuntonsa yhdellä kerralla, kertoo jokaisen kerran kun mies on munannut ja saanut hänet tuntemaan itsensä täysin turhaksi, niin mikä järki käskee olemaan hiljaa? Siis. Mies sanoo rakastavansa naista, oikeasti väittää niin. Mutta kun nainen on herkimmillään, ja turvautuu epätoivoisimpiinkin keinoihin saadakseen miehen tajuamaan mitä hänen sisällään tapahtuu, mies ei ole huomaavinaankaan. Ei mtn. Ei edes merkitsevää katsetta. Ei pyydetä anteeksi. Ei edes mainita koko asiasta. "Maton alle, siellä sen on lämmin olla." Jokainen matto kestää vain tietyn määrän p*skaa alleen, sen jälkeen räjähtää koko pakkaus sormille.
Mä itse niin toivoisin, että J joku kaunis päivä tulisi juttelemaan mulle sen jälkeen kun on lukenut mun maratoonarikirjeeni/sähköpostini. Tulisi vain helekatti juttelemaan niistä asioista. Eihän ne muuten selviä. En mä muuten olisi mitään koskaan kertonutkaan. Mutta se tunne, kun on paljastanut kaiken, ottanut riskin että tästä tulee vain tappelu, ja on oikeasti hauraimmillaan.. ..ja siihen ei reagoida mitenkään.
Pohjallakin voi tietysti vielä olla luukku kellariin.
Suututtaa. Mä en pysty ymmärtämään tällä hetkellä miesten maailmaa. En sitä..hiljaisuutta. Sitä helekatinmoista hiljaisuutta! "Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" No ei puhu ei. Mikä siinä pelottaa kun nainen kertoo tuntemuksistaan? En nyt puhu ensimmäisistä rakkauden-tunnustuksista yms, vaan arkipäivän asiosita ja ehkä niistä vakavemmistakin. Jos mä sanon että "oli ihana päivä töissä/koulussa", niin miksi ei siihen voi reagoida mitenkään? Miksi ei voi iloita yhdessä? Jos taas sanon "oli ihan p*ska päivä" niin sama juttu. Ei mtn reaktiota. Ehkä kohautetaan hartioita ja refleksinomaisesti kysytään "Miksi?". Ja se siitä. Miksi miehen on niin vaikea istua alas ja _keskustella_. Keskustelu on kaiken perustana. Puhuminen, jakaminen. Ei se ole vaikeaa. Kokeilisitte vaikka joskus.
Ja jos nainen purkaa kaikki tuntonsa yhdellä kerralla, kertoo jokaisen kerran kun mies on munannut ja saanut hänet tuntemaan itsensä täysin turhaksi, niin mikä järki käskee olemaan hiljaa? Siis. Mies sanoo rakastavansa naista, oikeasti väittää niin. Mutta kun nainen on herkimmillään, ja turvautuu epätoivoisimpiinkin keinoihin saadakseen miehen tajuamaan mitä hänen sisällään tapahtuu, mies ei ole huomaavinaankaan. Ei mtn. Ei edes merkitsevää katsetta. Ei pyydetä anteeksi. Ei edes mainita koko asiasta. "Maton alle, siellä sen on lämmin olla." Jokainen matto kestää vain tietyn määrän p*skaa alleen, sen jälkeen räjähtää koko pakkaus sormille.
Mä itse niin toivoisin, että J joku kaunis päivä tulisi juttelemaan mulle sen jälkeen kun on lukenut mun maratoonarikirjeeni/sähköpostini. Tulisi vain helekatti juttelemaan niistä asioista. Eihän ne muuten selviä. En mä muuten olisi mitään koskaan kertonutkaan. Mutta se tunne, kun on paljastanut kaiken, ottanut riskin että tästä tulee vain tappelu, ja on oikeasti hauraimmillaan.. ..ja siihen ei reagoida mitenkään.
Pohjallakin voi tietysti vielä olla luukku kellariin.
