Mikäs siinä on, kun miehet lähtee reissuun, sen tietää että...pahasti käy. Toinen tunnustaa kuseneensa hommat kyllä (pointsit hänelle) ja todennäköisesti on vielä jotain toivoa kotikamaralla. Mutta se toinen ei olisi kertonut edes pieniä kokonaiskuvia ellei lusikalla kaiva suoraan sieltä mihin aurinko ei paista. Ja mites sitten tiedät, että jättikö kertomatta koska on jotain salattavaa vai ....?? En oikeasti tiedä miten päin kääntyä tällä hetkellä. Järkyttävä ahdistus. Ei voi luottaa. En vain voi uskoa... En voi uskoa mtn mtä sanotaan. Argh.. Mä en vaan voi uskoa mitä mun korvat kuulee. Eikä sillä, ei kukaan edes yritä muutta mun mielipidettä asiasta, joten varmaan olen oikeassa.. Ehkä. En tiedä. En todellakaan tiedä. Ahdistavaa. Miks Te miehet ette ikinä ajattele asiaa loppuun asti?

Rehellisyydellä pötkii todella pitkälle. Vaikka munais, todella pahasti, tai vaikka ei munaiskaan. Niin kertokaa heti kun vain suinkin mahdollista. Silloin tilanteen voi vielä pelastaa. Heti. Kerro Heti. Rehellisyys on..se on. Mitä pidemmälle kertomista vitkuttelee, sitä pahemmaksi se menee. Sitä vaikeampi sitä on uskoa. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin käsitys siitä, mitä toinen haluaa tietää ja mitä toisen tarvitsee tietää. Ne asiat kannattaa kertoa, jos se toinen henkilö oikeasti merkitsee jotain. Ei vitkutella, vaikka ei olisi mtn pahaa kerrottavaa. Jos vain on _jotain_ kerrottavaa niin pankaa kertoen. Helekatti, kertokaa suoraan.